Yhteishenki

Minulle on tullut osakkailta ja jäseniltä pyyntöjä, että ottaisin kantaa Keimolassa johonkin omasta mielestä tärkeään ja ajankohtaiseen asiaan kirjoittamalla siitä. Toiveena on ollut, että sillä tavalla viesti tavoittaisi paremmin ja kehitystä tapahtuisi. Tässä avauskirjoituksessa otan nyt kantaa Keimolan yhteishengen puolesta.

Keimolassa ei yhteishengen osalta olla ainakaan toistaiseksi mestaruussarjalaisia, vaikka ihan varmasti hyvin keskenään viihtyviäkin joukosta löytyy. Yhteishenki on asiana niin laaja, että ratkaisun voisi kuvitella olevan monimutkainen. Jos nyt ratkaisusta yleensä voisi edes puhua. Paremminkin jonkinlaisesta toimenpiteiden sarjasta, joka pitkällä aikavälillä muuraisi aluksi yhteishengen ja lopuksi vielä yhteiset tavoitteet. Työelämässä yhteishenkeä ei yleensä synny ilman yhteisiä tavoitteita. Haasteelliset tavoitteet ja toteutuksessa syntyvät vastoinkäymiset ovat laastia yhteishengen muurauksessa. Täytyy syntyä kollektiivinen ajatus siitä, että me teimme sen. Onnistuimme, vaikka usko saattoi olla ajoittain kovallakin koetuksella. Toisaalta ilman yhteishenkeä ei voida saavuttaa merkittäviä etappeja tavoitteiden tiellä. Yritykset kaatuvat heti alkuunsa, kun kuvainnollisesti kiistellään heinäseipäistä jo ennen kylvöä.

Edellinen liturgia yhteishengen ja tavoitteiden liitosta kuulostaa tavattoman monimutkaiselta. Uskon siihen, että lopulta yhteishengen rakentamisessa ratkaisu on varsin yksinkertainen. Hyvät ratkaisut ovat aina yksinkertaisia. Kysymys on tervehtimisestä golfkentällä. Hanska pystyy, kun näet kentällä ihmisen. Hanska pystyy oli kohde sitten tuttu tai tuntematon. Yhteishengen polun alkupäässä on tervehtiminen. Se on sitä vettä betonivaluun, jota tarvitaan sementin ja hiekan sekaan, jotta massa tiivistyisi. Tervehtiminen on yhteishengen sidosaine. Sen avulla rakennetaan uutta ja kestävää tulevaisuutta. Se ei ole tietenkään kaikkea, mutta se on hyvä alku rakennustöihin. Sillä saa ainakin talkoot aikaiseksi, vaikka rakentamisen kohteesta olisi vielä epäselvyyttä. Kaikki hyvä yhteisössä lähtee toisten ihmisten noteeraamisesta jollakin tavalla. Tervehtiminen on siinä avaintekijä.

Aikaisemmassa golfseurassani jokainen tervehtii jokaista kentällä tai klubilla kulkijaa. Se on varsin luonnollista ja toimivaa. Se kuuluu ympäristöön ja pakottaa ujommankin toimimaan massan mukaan. Jos joku ei tervehdi, niin mennään juttelemaan ja toivotetaan vieras tervetulleeksi. Toiminta sekä selittää että luo yhteishenkeä. Keimolassa taas toimitaan pääsääntöisesti kuten kaupungissa. Jutustelu sopii tuttujen väliseksi, mutta vieraampien tervehtiminen jätetään suosiolla maaseudun serkuille. Kylän raitilla kohdatessa tuntuisi oudolta katsoa sivuun, kun taas Mannerheimintiellä se on vallitseva käyttäytymismalli. Hesalainen tervehtii vain tuttua, jos ei satu olemaan Lapissa hiihtämässä. Tervehtimisen voima on valtava. Jos et usko, niin kokeile. Nopeasti toimintatavan muutoksen jälkeen alkaa tapahtua ihmeellisiä asioita niin yksilön kuin yhteisönkin kohdalla. Eli yhteenveto kaikesta. Kuvittele hiihtäväsi Lapissa, kun pelaat golfia Keimolassa. Rakennat sillä tavalla yhteishenkeä, jota Keimola yhteisönä tarvitsee nyt ja aina.

 

Julkaistu 2.5.2016/ Toimitusjohtaja