Kolumni: Reikäpelin hienous ja SM-tunnelmia Sarakselta 16.6.-18.6.

SM-reikäpelit Saraksella tarjosivat draamaa, onnistumisia ja kotiseuran näkökulmasta täydellisen huipennuksen, kun Oskari Schuvalow juhli Suomen mestaruutta. Samalla kilpailu muistutti, miksi reikäpeli on golfin kiehtovimpia pelimuotoja.

Oskari schuvalow voittoon kotikentällä

Ihan aluksi todettakoon, että vuoden 2026 SM reikäpelit päättyivät Keimolan oman pojan, Oskari Schuvalowin voittoon. Tämän jutun kirjoittaja oli itse katsomassa finaalin viimeiset kolme väylää, jossa Oskari kukisti Aurinko Golfin Saku Ellilän. Oskarin olemus vaikutti siltä, että herra oli viettänyt edellisen yön jääkaapissa. Kohtuullisen kylmäpäistä tekemistä herralta paineen alla. Oskarin luotto putteri ”tankki seiska” ei ollut onneksi viettänyt yötään samassa paikassa. Huhujen mukaan Oskarin caddie sai finaalissa toisen asteen palovammoja, koskiessaan ”tankki seiskaan”. Oskari upotti 16. väylällä hienon ”up and down” parin pitääkseen pelin tasoissa ja sen jälkeen Oskari ei ollut enää peliä häviämässä. Saku avasi 17. väylällä oikealle vesiesteeseen. Oskarille olisi todennäköisesti riittänyt toiseksi viimeisellä väylällä par, mutta hän päätti pistää vastustajalle luun kurkkuun upottamalla forelta noin 10 metrisen birdien ja meni 1up. Viimeisellä väylällä Saku sai kehitettyä hyvän eagle paikan. Oskari kuitenkin chippasi greenin vasemmalta puolelta erinomaisen chipin noin metriin. Saku missasi niukasti eagle puttinsa ja Oskari laittoi birdien sisään. Hienoa Oskari!

Oskari analysoi onnistunutta urakkaansa näin:

”Yhdistävänä tekijänä kaikkissa matseissa oli hyvä startti. Johdin kaikkia otteluita ensimmäisen kuuden reiän jälkeen ja yleensä jo aikaisemmin. Johtoasemassa oli mukava pelata ja pysyin hyvin rauhallisena kun tuntui, että pelit oli omissa käsissä. Finaalissa oli vastassa Saku Ellilä. Tiesin että hän on kova pelaaja ja voitti keväällä Finnish Tourin Hirsalan kisan. Oma peli tuntui kuitenkin olevan iskussa ja tuntuma kenttään hyvä, joten lähdin finaaliin luottavaisin mielin. Peli oli tiukka ja menimme loppurei’ille tasatilanteessa. Laitoin 15 ja 16 reijillä parimetriset tasausputit sisään, pitäen pelin tasoissa. Ne tuntuivat sillä hetkellä todella tärkeiltä, sillä Sakun peli näytti sen verran hyvältä, että tappioasemasta olisi ollut vaikea nousta.

Hallitsin hermoni lopussa hyvin ja tuuri taisi olla myös hitusen omalla puolella.”

Reikäpelin hienous

Reikäpeli kertoo pelaajalle, miten hyvin pystyy suoriutumaan paineen alla. Reikäpeliähän pelataan siis ”mano a mano”. ”Mies miestä vastaan” yksi reikä kerrallaan. Rehellistä miekkailua. Kierroksen lyöntipelituloksenkin voi unohtaa, koska jokaisesta tiiboksista lähdetään liikkeelle puhtaalta pöydältä, oli edellisen reiän tulos mitä tahansa. Matti Nykäsen sanoin jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Ainakin reikäpelissä. Ja siinä tämän pelimuodon hienous piileekin. Pitää siis kyetä jokaisen reiän jälkeen nollaamaan keho ja mieli.

Reikäpelissä pärjääminen perustuu kunkin yksittäisen reiän taktiseen pelaamiseen, riskienhallintaan ja omaan henkiseen vahvuuteen. Armeijan termein reikäpelin ”yleisiä taktisia periaatteita” voisi olla:

  • Pelaa vastustajaa, älä kenttää vastaan.
    Oma lyöntipelitulos on toissijainen. Tärkeintä tällä reiällä on vain olla parempi kuin vastustaja. Sovita siis tarvittaessa pelilliset valinnat siihen, mikä on vastustajan tilanne.
  • Momentumin hallinta.
    Momentum tarkoittaa liikettä tai nostetta. Sillä tarkoitetaan ilmiötä missä jokin liikkeellä oleva asia tai esine pyrkii jatkamaan kehitystään samaan suuntaan. Tätä pitää reikäpelissä hallita. Oli edellisen reiän tulos mikä tahansa. Sen ei saa antaa vaikuttaa seuraavaan väylään. Tiiboksissa tilanne on aina 0-0.
  • Pelitaktiikan vaihtelu.
    Pelillisiä valintoja ja taktiikkaa tulee kyetä vaihtelemaan hyvinkin nopeasti ottelun kokonaistilanteesta riippuen. Jos johdat ottelua, se mahdollistaa sinulle konservatiivisemman lähestymistavan. Jos olet häviöllä, riskejä tulee ottaa.


Tässä lyhyesti kuvattuna reikäpelin hienous. Yllä kuvatut periaatteet eivät tietenkään ole minkään sorttisia tieteelliseen tutkimukseen perustuvia faktoja, vaan enemmänkin kirjoittajan 20 vuotisen golftaipaleen mukana tulleita jonkinlaisia yrityksiä ymmärtää tätä peliä.

Keimolalaisten ajatuksia

Muut mukana olleet keimolalaiset olivat kolumnin kirjoitaja Roni Laaksonen, Jukka Lehtonen, Aada Marttunen, Veeti Puumalainen, Matias Rantala ja Adam Reynish.

Aadan, Adamin, Ronin ja Jukan pelit loppuivat ensimmäiselle kierrokselle. Adam kommentoi pelanneensa omalla tasollaan, mutta vastustaja pelasi todella hyvin. Vastustaja oli 12 reiän jälkeen -6 ja Adam tuloksessa +1. Reikäpelissä kaikki yleensä tottelevat birdieitä ja nyt se osui Adamin kohdalle. Aada kommentoi positiivisin fiiliksin omaa peliään, vaikka tie katkesi ensimmäiselle kierrokselle. Ei Aadakaan huonommalle hävinnyt, sillä Aadan vastustaja eteni suomen mestaruuteen.

Veetin ja Matiaksen osalta tie tyssäsi toiselle kierrokselle. Nuori herra kommentoi, että peli ei ollut parasta, mutta hienoa oli kuitenkin pelata hienossa kunnossa olevalla kotikentällä. Kehuja siis kentänhoidon suuntaan.

Matias analysoi peliään seuraavasti: ”Kisafiilis oli pitkästä aikaa rennon positiivinen ja kenttä hyvin hallussa. Ensimmäinen matsi oli varmaa golfia, jossa birdiet ja muutama bonusonnistuminen veivät voittoon Maxia vastaan. Toisessa matsissa pidin pelin pitkään niskan päällä, mutta vähäinen pelaaminen alkoi näkyä takaysillä ja tarkkuus griineille heikkeni, mikä käänsi pelin lopulta vastustajalle. Kokonaisuudessaan peleistä jäi tosi hyvä fiilis ja tämä antaa lisää luottoa tulevaan.”

Toivottavasti saadaan jatkossakin pelata kovatasoisia kilpailuja loistokuntoisella Saraksella!

​​​​​​​Roni Laaksonen
Keimola Golf ry:n hallituksen jäsen ja Team Keimolan edustuspelaaja